Merkonomitutkinnolla pankkialalla Luxemburgissa: Parasta oppilaitoksessa oli hyvä henki

Saimme elokuun alussa viestiä Harri Hämäläiseltä. Hän oli valmistunut merkonomiksi 2001 ja muisteli lämmöllä opetuksen hyvää tasoa oppilaitoksessamme. Harri kertoi työskennelleensä pankkialalla Luxemburgissa vuodesta 2013, viimeksi Director-tittelillä UBS:lla. Löysimme yhteisen ajan jutella menneestä ja nykyisyydestä Teamsissä.

Harri opiskeli ylioppilaspohjaisessa koulutuksessa. Ennen kuin Harri löysi tiensä opintojen pariin, muut olivat jo aloittaneet pari viikkoa aiemmin, mutta Harri teki vain töitä. – Tein duunia Talin golfkentällä, mutta sitten alkoi olla sateinen syksy. Soitin kaverilleni Antti Ertolalle ja kyselin opinnoista. Oli hyvä, että Antti oli jo aloittanut opinnot ja tyytyväinen niihin.

Harri otti yhteyttä kouluun ja opoon. Nopeasti hänellä on lukujärjestys valmiina: – Olin vähän sellainen lonely rider, kun olin aloittanut myöhemmin kuin muut.

Ylpeä stipendistä

Opinnoista oli alusta asti hyvä olo. Työmäärä oli ihan eri luokkaa kuin lukiossa. Ensimmäistä kertaa Harrista tuntui, että hän halusi saada hyviä numeroita ja oppia asiat.

Parasta oppilaitoksessa oli sen henki. Opiskelijat oikeasti halusivat tehdä opintonsa. Opettajat kannustivat.

Harrin paras koulumuisto löytyy valmistujaisista. Hän yllättyi täysin kuultuaan oman nimensä stipendin saajana. – Olin saakelin ylpeä siitä, että sain stipendin. Oli upeaa käydä lunastamassa se pankista.

Äidin jalanjäljissä pankkiin

Talous ja markkinointi olivat Harrin lempiaineita merkonomiopinnoissa. Kirjanpito ei niinkään kuulunut suosikkeihin, mutta jotenkin siitäkin hän tykkäsi. – Ehkä eniten on ollut hyötyä asiakaspalvelun ja myynnin opinnoista, koska ihmisten kanssa pankkialallakin ollaan.

Pankkiala oli aina kiinnostanut Harria: – Olen toisen polven pankkilainen. Äitini jäi eläkkeelle Nordeasta.

Eräs opettaja on myös osittain syynä siihen, että Harrin kiinnostus pankkialaa kohtaan kasvoi. – Hän tuli tunnille Kauppalehti mukanaan ja kysyi, kuinka moni lukee tätä. Kenenkään käsi ei tainnut nousta. Opettaja totesi, että korkea aika olisi alkaa lukea. Siitä lähtien tulin joka päivä tunnille vähän aiemmin lukemaan lehden.

Opiskelujen ensimmäisenä kesänä Harri haki pankkiin töihin. Kesätöiden jälkeen hän sain jäädä osa-aikasena pankkiin; hän työskenteli 2-3 päivää viikossa ja muun ajan hän kävi koulua. Hän sai harjoittelualaltakin palkkaa. Ihan opintojen loppuvaiheessa Harri kirjoitti vakituisen sopimuksen pankkiin. Vuonna 2007 hän pääsi sitten unelmiensa paikkaan, äitinsä jalanjäljissä pankin Private Banking -puolelle.

Harri on luonut hyvän uran pankkimaailmassa. Onkin aika yllättävää, ettei häneltä löydy ylempää korkeakoulututkintoa tai mitään muutakaan iso tutkintoa merkonomiopintojen jälkeen. – Kaikki jotenkin olettaa, että olen käynyt kauppakorkeakoulun. Mutta ei. Olen suorittanut pankkiiritutkinnon yhteistyössä kauppakorkean kanssa sekä arvopaperivälittäjätutkintoja. Olen kiitollinen Nordealle monipuolisesta työn ohessa opiskelusta. 

Opinnot urheilua tärkeämpää

Jos Harri ei olisi pankkimies, hänestä olisi tullut ammattiurheilija. – Mun haave oli aina ammattilaiskoripalloilija, Harri kertoo. Mutta koripallolle olisi pitänyt antaa kaikki, eikä Harri ihan luottanut omiin kykyihinsä. Lisäksi hän ei halunnut jättää kaikkea yhden kortin varaan. Olisiko koripallo sittenkään tuonut elantoa…?

– Opiskelujen aikana manageri kerran soitti, että pitää lähteä Liettuaan pelaamaan. Kieltäydyin, koska mulla olisi silloin juuri ollut tentti.

Nykyään Harri pomputtelee palloa omaksi ilokseen ja harrastuksekseen.

Suomipoika maailmalla

Harrin suuri unelma oli siis Private Banking. – Mä sanoin, että jos mä sinne pääsen, en valita enää mistään.

Siellä sujuikin Suomessa 7 vuotta joutuisasti. Mutta sitten alkoi muutos houkuttaa ja erityisesti työ ulkomailla. Sitten Nordeassa tuli mahdollisuus hakea Development Year -kehitysohjelmaan. Siinä oli mm. esimiesvalmennusta, joka kiehtoi Harria. Keskusteluissa olivat mukana Harrin lisäksi esimies ja ulkopuolinen konsultti. Niissä keskusteluissa käytiin läpi, mitä mies haluaa isona tehdä – ja haave ulkomailla työskentelystä tuli esiin. Harri ei kuitenkaan halunnut aloittaa omin päin ulkomailla, vaan käyttää hyödyksi Nordea yhteyksiä.

Luxemburgissa aukesi paikka suomalaisten asiakkaiden asioiden hoitajana. Harri haki paikkaa, mutta ei uskonut pääsevänsä. Juhannuksen tienoilla tulikin puhelu, ettei onni ollut suosinut. – Ja heti perään tuli puhelu, että pääsenpä sittenkin. Ilmeisesti alun perin valittujen kanssa ei oltu päästy yhteisymmärrykseen palkasta, Harri nauraa.

Luxemburgiin asettumista helpotti samaan aikaan aloittanut toinen suomalainen. Kulttuurishokin Harri kohtasi työn sisällä, kaikki oli uutta.

Tulevaisuus Suomessa?

Pari vuotta sitten Nordean Luxemburgin toiminnot myyntiin UBS:lle, joka on maailman isoimpia varainhoitajia. Harri totesi pian, että tämä ei ollut hänen tulevaisuuden juttunsa, vaan oli aika katsoa uutta. – Sanotaan, että palkinnot tulevat epämukavuusalueella, mutta siellä ei halua olla kukaan olla koko aikaa.

Harrin työelämä tuntuu menevän 7 vuoden jaksoissa. Ensin seitsemän vuotta pankissa Suomessa, sitten 7 vuotta Luxemburgissa. Seitsemän vuoden kriisi näyttää pitävän hänen kohdallaan paikkansa. Missä vietetään seuraava jakso?

Nyt Harrista tuntuu, että työ tulee olemaan jatkossa Suomessa. Vaimo, joka lähti 7 vuotta sitten vastentahtoisesti Suomesta, kutsuu nykyään Luxemburgia kodiksi. – Kyllä tästä Luxemburgista on tullut melkein jo toinen koti. Hyvin on meitä kohdeltu, mutta Suomi on aina Suomi, Harri puolestaan sanoo.

Tervettä järkeä made in Finland

Suomen työkulttuurista Harri toisi Luxemburgiin terveen järjen. – Suomessa vaikka on kuinka iso johtaja, voit kysyä ja saada vastauksen eikä tarvitse pelätä. Toisin myös tiimihenkeä.

Harri joutuu miettimään todella pitkään, mitä hän puolestaan toisi Luxemburgista Suomen työkulttuuriin. Lopulta Harri päätyy sanomaan: – Toisin kansainvälistä ajattelua; maaliin pääsee monta reittiä. Pitäisi myös olla ylpeä omasta osaamisesta. Suomalaiset on häntä koipien välissä. Mutta me ollaan hemmetin hyviä.