Viestintäharjoittelijan poikkeuskevät
Oman alan harjoittelupaikka, kevät Helsingissä ja lämpenevät ilmat. Näin kuvittelin vuoden 2020 kevään mielessäni. Kun uutisotsikot täyttyivät maaliskuun puolivälissä koronatartunnoista, saivat alkuperäiset suunnitelmani väistyä. Mahtava harjoittelupaikka Business Collegessa kyllä pysyi, mutta työpiste vaihtui Pasilasta omalle kotikonttorille. Ja niin, taisihan toukokuussa sataa vielä luntakin.
Aika rientää.
Näillä sanoilla aloitin ensimmäisen LinkedIn-postaukseni huhtikuussa. Tällä hetkellä tätä blogitekstiä kirjoittaessani voin todeta saman lausahduksen pyörivän vieläkin mielessäni. Tuntuu, että vasta eilen saavuin suuren matkalaukun kanssa Helsinkiin ja jännitin tulevaa kevättä viestintäharjoittelijana. Nyt kuitenkin eletään jo kesäkuun puoliväliä, ja harjoittelujaksoni markkinointi- ja viestintätiimissä on tullut päätökseensä.
Haluan vaihtaa Tampereen tutut lenkkipolut Helsingin sykkeeseen. Näin päätin joulukuussa 2019, ja uusi vuosikymmen käynnistyikin useiden harjoitteluhakemusten täyttämisellä. Kun en vielä tammikuussa saanut vastauksia, olin malttamaton. Koin olevani valmis siirtymään kurssikirjojen parista hetkeksi oikeiden työtehtävien ääreen, mutta samalla yritin keksiä varasuunnitelmia sen varalle, että harjoittelupaikkaa ei vain yksinkertaisti löytyisi.
Lopulta varasuunnitelmat sai unohtaa, sillä asiat etenivät nopeammin kuin olisin voinut edes kuvitella. Sain harjoittelupaikan Business Collegesta jo ennen kuin minulla oli edes asuinpaikkaa hankittuna Helsingistä. Kaikki kuitenkin hoitui, ja vain reilu viikko sen jälkeen, kun juttelin ensimmäistä kertaa markkinointipäällikkö Tajzan Sharifin kanssa puhelimessa, aloitin viisi kuukautta kestävän harjoittelujaksoni.
Uuteen arkeen kiinni
Helmikuun alkua voisi kuvata yhdellä sanalla: hektisyys. Yhden viikon aikana suoritin läsnäolopakollisen kurssin loppuun, etsin asunnon sekä noudin kandidaatin tutkinnon paperit yliopistolta. Muistan kirjoittaneeni bussipysäkillä kandipaperit kädessä omalle Instagram-tililleni, kuinka edessä olisi vihdoin Helsinkikevät. Olin ajatuksesta niin innossani, että kännykkää tuijottaessani odottamani bussi kiiti ohitseni – klassikko.
Ensimmäisenä harjoitteluviikkoinani tutustuin upeaan työyhteisöön, osallistuin Mimmit Koodaa 2020 –launchtilaisuuteen, kirjotin blogitekstejä ja päivitin sisältöä sosiaalista median kanaviin. Pääsin myös todistamaan jo kuukausia suunnitteilla olleen 100 tunnin livestriimin toteutumista. Jo silloin ajattelin, että kyseessä ei ole mikä tahansa toiseen asteen ammatillinen oppilaitos, vaan Business Collegessa todella halutaan ottaa opiskelijoiden omat mielenkiinnon kohteet huomioon.
Jo heti harjoittelun alkumetreistä lähtien minulla oli koko työyhteisön toimesta hyvin tervetullut olo. Mielipiteitäni haluttiin kuulla ja näkemyksiäni arvostettiin. Business Collegen työyhteisössä todella kannustetaan uusien ideoiden esille tuomiseen. Siispä kyseessä on aivan mahtava harjoittelupaikka juurikin viestinnän opiskelijalle, joka haluaa haastaa itsensä erilaisten työtehtävien parissa.
Suunnitelmat uusiksi
Kun 12. maaliskuuta pakkasin työkoneeni laukkuun ”yhtä” etäpäivää varten, en tullut edes ajatelleeksi, että seuraavan kerran astuisin jo niin tutuksi tulleeseen toimistoon harjoittelujaksoni toisiksi viimeisenä päivänä, 17. kesäkuuta. On sanottamakin selvää, että olen äärimmäisen kiitollinen saadessani jatkaa harjoittelua etänä, sillä se ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Koronatilanne ajoi monet organisaatiot kriisin keskelle, ja monia harjoittelupaikkoja peruttiin.
Vaikka monet mielenkiintoiset projektit peruuntuivat koronakriisin myötä, koen saaneeni tilalle lukuisia muita kiinnostavia työtehtäviä. Sain muun muassa olla toteuttamassa mahtavaa #tueyrittäjää-kampanjaa, kirjoittaa blogitekstejä etätyöskentelyyn liittyen sekä ideoida uudenlaista sisältöä sosiaalisen median kanaviin. Opettelin tekemään esitteitä, muokkaamaan kuvia sekä editoimaan pieniä videopätkiä Adoben eri ohjelmilla. Kehitin myös erään todella mielenkiintoisen projektin viestintäsuunnitelmaa – pysykäähän kuulolla, tästä lisää syksyllä! Vaikka olisin mieluusti jatkanut harjoittelujaksoani Pasilassa mukavien työkavereiden ympäröimänä, niin koen tämän poikkeuksellisen kevään olleen viestintäharjoittelijan näkökulmasta erityisen opettavainen. Koronakriisi vahvisti näkemystäni viestinnän alan tärkeydestä, sillä uusi ja tuntematon tilanne vaatii ajantasaista ja laadukasta viestintää. Omaan alaani liittyvien asioiden lisäksi koen oppineeni paljon itsestäni työntekijänä. Opin esimerkiksi olevani tehokkaimmillani aamulla, ja aloitinkin monien iltavirkkujen kauhuksi työt päivittäin jo klo 7.30. Olin siis heti kysymyksieni kanssa valmiina, kun kollegani Tajzan ja Kirsi Suni saapuivat linjoille (pahoittelut, ladies!).
Kannustus vie pitkälle
Uuteen työyhteisöön liittyminen jännittää aina. Tällä kertaa koin jännityksen olevan vielä suurempaa, sillä kyseessä oli ensimmäinen oman alani työpaikka. Jännitys osoittautui lopulta aivan turhaksi, sillä heti harjoittelujaksoni alkumetreillä huomasin, kuinka kannustava ilmapiiri oppilaitoksessa vallitsi.
Koen, että näin oman uran alussa olevalle nuorelle kannustava työilmapiiri on kultaakin kalliimpaa. Vaikka työstä kiittäminen tai lopputuloksen kehuminen tuntuisi itselle hyvin itsestäänselvyydeltä, niin vastaanottavalle osapuolelle se voi merkitä enemmän kuin osaisi kuvitellakaan. Oma motivaationi niin työn tekemistä kuin myös opiskelua kohtaan on noussut merkittävästi tämän harjoittelujakson aikana. Siitä iso kiitos koko Business Collegen porukalle, erityisesti meidän mahtavalle markkinointi- ja viestintätiimille.
Suureksi ilokseni voin todeta, että ensi syksynä saan jatkaa Business Collegessa projektiassistenttina. Sitä ennen siirryn kuitenkin vielä hetkeksi kesälaitumille ja toivotan kaikille mukavaa ja lämmintä kesää!
– Janika
