Kirsi Suni

Sofia ja Leevi: Urheilu ottaa paljon mutta antaa enemmän

Ensimmäisen vuoden merkonomiopiskelijat Leevi Salo ja Sofia Haverinen ovat kilpaurheilijoita, joille urheilu on tärkeää elämässä.

Sofia pelaa maalivahtina jääkiekkoa HIFK:ssä. – Olen nyt pelannut kuusi kautta. Sitä ennen pelasin ringetteä, mutta se oli mun makuun liian hidasta. Luistimilla olen ollut jo 4-vuotiaasta alkaen, Sofia kertoo. – Maalivahtina olemisessa hienoa on, että se on itsenäistä hommaa, siellä mä itse päätän, mitä mä teen – vaikka onkin kyse joukkuelajista.

Leevi puolestaan nyrkkeilee Ringside Gym Helsingissä: – Olen nyrkkeillyt neljä vuotta. Salille mut houkutteli paras kaveri, aiemmin olin tanssinut ja uinut. Kaveri ei montaa kertaa käynyt nyrkkeilemässä, mutta mä innostuin heti ensimmäisistä treeneistä.

Väsynyt mutta onnellinen

Urheilu vie paljon vapaa-aikaa, mutta se antaa myös paljon. – Treenien jälkeen on hyvällä tavalla huono fiilis. On ihan puhki, mutta silti onnellinen, sanovat kumpikin. Urheilu on tuonut paljon myös ystäviä, Sofialle jopa ympäri Suomen.

– Nyrkkeilyssä parasta on sen monipuolisuus. Ottelussa sä saat olla oma itsesi. Ottelu jännittää aina jonkin verran, mutta on aina ihan parasta astua kehään siitä huolimatta, Leevi sanoo.

Kummatkin harjoittelevat käytännöllisesti katsoen joka päivä. Lisäksi aikaa menee myös treeneihin matkustamiseen. Sofialla on kolme kertaa viikossa aamutreenit ja neljä kertaa viikossa iltatreenit, päälle tulevat pelit. Samanlainen meininki on Leevillä. – Kun tapaan uusia ihmisiä, kerron mun urheilusta, etteivät ihmettele, miksi en voi tavata niin usein, Leevi sanoo. Sofian parhaimmat kaverit ovat lätkän kautta, joten he ymmärtävät kyllä.

Ennakkoluuloja vastaan

Lepopäivinä lätkän ja koulun ulkopuolella Sofia näkee kavereita – tai on vaan. – Joskus vaan haluaa olla, laittaa Netflixin päälle ja viettää aikaa perheen kanssa. Leevi ajattelee samoin: – En ole montaa kertaa hengannut kavereiden kanssa esimerkiksi keskustassa viime aikoina. Vapaa-aikana haluan viettää aikaa perheen tai muiden läheisten kanssa.

Kummatkin ovat törmänneet lajiin kohdistuviin ennakkoluuloihin. – Kun kerron tytöille, että pelaan lätkää, heille se on hieno juttu. Pojat taas… tyttölätkää ei arvosteta, Sofia kertoo. Naisjääkiekossa taklaaminen on ollut kiellettyä. Lajissa hallitsevaa on kiekon käsittely ja hallinta. Ruotsissa kokeillaan nyt taklaamista naisten jääkiekossa ja sieltä odotetaan tuloksia.

Kun Leevi on kertonut harrastavansa nyrkkeilyä, hän on saanut erikoisia kommentteja: – Uudet ihmiset sanoo, että pitää sitten varoa, mitä mulle sanoo. Ja sitten tietenkin kysytään, eikö sua satu tai eikö ole kauheaa, kun pitää lyödä, Leevi naurahtaa. Leevi on omasta mielestään rauhallinen luonne – ja kaikille nyrkkeilijöille pitäisi olla itsestäänselvyys, että salin ulkopuolella ei lyödä. – Eikä me siellä lyödä sairaan kovaa. Kaikilla pitäisi olla turvallinen olo nyrkkeilysalillakin.

BC:n Urhea-yhteistyö veti puoleensa

Urheilun ja opiskelun yhdistäminen voi olla haasteellista. Business Collegella on kuitenkin Urhea-yhteistyötä ja oma huippu-urheilutiimi. Opinnot joustavat ja urheilu-ura onnistuu opintojen rinnalla. Sofialla ja Leevillä on aamutreenejä, jotka vaativat poissaoloja tunneilta. – Mä en halunnut mennä lukioon. Tämän koulun sijainti oli aamutreenien kannalta hyvä ja kun täällä vielä oli Urhea-mahdollisuus, palaset loksahtivat paikoilleen, Sofia kertoo, – Mulla on haaveissa perustaa oma yritys tulevaisuudessa ja siksi merkonomiopinnot olivat hyvä valinta. Täällä on myös mahdollista päästä ulkomaille ja opinnoista saa hyvän pohjan työelämään.

Leevin on tarkoitus alun perin hakea lukioon urheilulinjalle: – Mutta mä rupesin sitten miettimään, etten ole lukemisen paras ystävä. Urhea-yhteistyö oli iso syy, miksi valitsin BC:n ykkösvaihtoehdoksi. Mä valitsin merkonomiopinnot, koska haluan työskennellä asiakaspalvelussa, alkuun vaikka myyjänä, sitten kauppiaana tai vaikka päällikkönä.

Urheilusta ammatti

Tällä hetkellä Sofian suurin saavutus jääkiekossa on SM-hopea. – Tulevaisuudessa haluan päästä edustamaan maajoukkuetta. Ja kyllä mun varsinaisena tavoitteena on ammattilaisuus.

Leevillä on nuorten Suomen mestaruus. Hän on myös edustanut Suomea EM-kisoissa, mutta ei oikein laske pelkkää edustamista saavutukseksi. – Olisi siisteintä edustaa Suomea olympialaisissa. On tosin puhuttu, että Pariisin kisat 2024 jäisivät viimeiseksi, jossa nyrkkeily on lajina. Mutta jos en pääse olympialaisiin, niin olisi hienoa saada mitali EM- tai MM-kisoista, Leevi sanoo. Pitkällä tähtäimellä myös Leevin tavoitteena on ammattilaisuus, mutta ensin pitää saada hyvä amatööriura alle.

    Kirsi Suni

    - kirsi.suni@bc.fi

    Kommentoi