14.8.2025

Opiskelijat siirtävät kirjoituskonemuseon tarinoita interaktiiviselle näytölle 

Koulumme kirjoituskonemuseo tulee pian tutuksi opiskelijoiden työstämän interaktiivisen taulun ansiota.  

Videokuvaus alkaa. Nyt tarkkana, taustajoukot hiljaa! Olemme Business Collegen YK-kerroksessa, tarkemmin ottaen kirjoituskonemuseossa. 

Liiketoiminnan sekä tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoiden yhteistyönä on syntymässä interaktiivinen näyttötaulu YK-kerrokseen, kirjoituskonemuseon eteen. 

Tarkoituksena on, että kosketusnäytöllä toimiva virtuaalinen näyttö toimii museoesittelynä ja tarjoaa tietoa museossa esillä olevista kirjoituskoneista. 

Virtuaaliseen esittelyyn on suunnitteilla myös interaktiivisia sisältöjä. Tarkoitus on, että se olisi YK:n aulassa syksyn aikana. 

Tulevassa virtuaaliesittelyssä pääsee tutustumaan kuvien ja videoiden kautta museosta löytyviin koneisiin. Niistä kertoo Raimo Harlio, Business Collegen sekä Haaga-Helian eläköitynyt rehtori, museon perustaja. 

Kuvausten ja Raimon kertomusten aikana selviää, että kirjoituskoneiden historia linkittyy yleisemminkin tekniikan kehittymisen historiaan. 

Kirjoituskone Mannerheimin isän liikkeestä 

Kirjoituskoneiden kulta-aika alkoi jo 1890-luvulla, joskin koneet yleistyivät vasta ennen ensimmäistä maailmansotaa. 

Vaikka koulumme museossa on esillä vanhoja kaunottaria, museo itse sai alkunsa 1989. Tuolloin koulu (silloinen Suomen Liikemiesten Kauppaopisto, SLK) lunasti kauppakoulutuksen 150 juhlavuotensa kunniaksi parinsadan kirjoituskoneen kokoelman Suomeen muuttaneelta kirjoituskonemekaanikolta Gennaro Di Napolilta. 

– Sain SLY-säätiön innostumaan museoajatuksesta ja vuosittaisen määrärahan siltä varalta, että kokoelmaan löytyisi lisää mielenkiintoisia koneita, Raimo kertoo. 

Sittemmin kokoelma onkin laajentunut, kun useat yritykset ovat lahjoittaneet vanhoja kirjoitus- ja laskukoneitaan. Kaksi merkittävää lahjoittaa ovat olleet Kesko ja Enestam. Lahjoituksia on tullut myös yksityishenkilöiltä.  

Tavoite on ollut, että kokoelman koneet hankitaan Suomesta, ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta alkuperäisestä ajatuksesta on pidetty kiinni. 

– Ilman tiukkaa rajausta kokoelma olisi levinnyt, emmekä olisi saaneet koneita mahtumaan minnekään, Raimo kertoo. 

Koulun kokoelmassa on nykyään lähes 400 kirjoituskoneen lisäksi 150 laskukonetta. Vanhat koneet ovat varsinaisia kaunottaria, joiden yksityiskohdissa näkyvät kädentaidot. 

Koulun ensimmäinen kirjoituskone oli amerikkalainen New Century Caligraph (ei alkuperäinen), joka hankittiin vuonna 1902. Se ostettiin marsalkka Mannerheimin isän, kreivi Carl Mannerheimin, konttorikoneliikkeestä.  

Vitriinissä on näytillä myös Suomen ensimmäinen kirjoituskone, Amerikasta maahan tuotu Remington vuodelta 1878. 

Kirjoituskoneista tuli museoesineitä 1980-luvulla 

Kun tietokoneet tulivat markkinoille, ne tekivät kirjoituskoneista nopeasti tarpeettomia. 

Koulullakin viimeiset IBM:n pallokoneet siirrettiin varaston puolelle 1980-luvun puolivälin paikkeilla.   

Raimolla oli kotonaan pitkään yksi vanha tietokone hyllyssä muistona vanhoista ajoista, mutta nykyään kirjoituskoneista muistuttaa enää yksi Lego-palikoista koottu lelukirjoituskone. 

Konekirjoitus pakollisena oppituntina 

Kirjoituskonemuseon paikka koulussa on luonteva, sillä SLK oli uranuurtaja konekirjoituksen opettamisessa. 

Vuosilta1903–1904 alkaen koulussamme pidettiin kaksi kaunokirjoituksen ja pikakirjoituksen opetustuntia ja peräti kuusi konekirjoituksen oppituntia.   Kun koulu uudisti opetussuunnitelmaansa 1920, kuudesta kone- ja kaunokirjoitustunnista tuli pakollisia. 

Raimo sekä eläköitynyt koulun lehtori Risto Oksanen inventoivat museon kokoelmaa ja järjestivät vitriinejä. Risto toimii kirjoituskonemuseon hoitajana ja huolehtii museon kokoelman esillepanosta ja säilyttämisestä. 

Museo kiinnostaa maailmalla

Kirjoituskonemuseoon on tultu tutustumaan ulkomaita myöten. Edellisellä kerralla vierailija tuli museoon Yhdysvalloista asti. 

Museoesineitä katsellessa herää kysymys, kuinka arvokkaita vanhat kirjoituskoneet ovat. 

Raimo kertoo, että museoita ja keräilijöitä kiinnostavat lähinnä 1880- ja 1890-luvun hyväkuntoiset koneet. 

Hän seuraa alan huutokauppakamarien myyntiä. Hurjimmillaan yksittäisen koneen hinta on noussut noin 300 000 euroon asti. 

– Emme ole saaneet lupaa hankkia tänne sellaista, Raimo tarkentaa nauraen. 

Lisätietoa museosta. 

Tietoa kirjoituskoneista ja koulusta löytyy myös Raimon yhdessä Gennaro Di Napolin ja Pirjo Santosen kirjoittamasta kirjasta Kiehtovat vanhat kirjoituskoneet.